Jäsenhuone|TyöhuoneEdustusjoukkue

Harrastajahaastattelut

Sirpa Kelosto, 53v.

Aloitin kuntonyrkkeilyharrastuksen Teräksessä vuonna 1998. Kyseessä oli kirjastonhoitajille suunnattu kokeiluryhmä, josta puuttui osallistujia, ja sitä kautta tieto kulkeutui myös työpaikalleni kulttuurihistorian oppiaineeseen. Lähdin kokeilemaan lajia, vaikka en todellakaan ollut millään tavalla kiinnostunut juuri nyrkkeilystä. Ilman kokeiluryhmää en olisi ikinä aloittanut lajia, mutta yllätyksekseni tykkäsin siitä heti sen vaihtelevuuden vuoksi. Kuntonyrkkeilyssä pidänkin juuri siitä, ettei samanlaisia tunteja ole. Lihaskuntoharjoitukset, erilaiset kuntopiirit, keppijumpat ja kuntopalloharjoittelu ovat suosikkejani. Säkin lyöminen ei edelleenkään ole itselleni se tärkein juttu.

Olen siis käynyt kuntonyrkkeilyharjoituksissa kaksi kertaa viikossa vuodesta 1998 lähtien enkä ole vieläkään kyllästynyt. Vuosien varrella harjoituspaikka on vaihtunut Wärtsilän tiloista Alfaan ja uusia harrastajia on tullut paljon mukaan. Harjoitukset ovat nykyään myös mietitympiä ja paremmin suunniteltuja kuin aloittaessani, mutta perusidea on säilynyt samana.

Teräksen kuntonyrkkeilyssä käy tavallisia, mukavia ja eri-ikäisiä ihmisiä eikä siellä tarvitse brassailla vaatteilla tai muulla. Kokemukseni mukaan se sopii kaikille. Myös niska-hartiaongelmat ovat itselläni pysyneet poissa, vaikka teen töitä tietokoneella, ja tunnen monia, jotka ovat saaneet niihin kuntonyrkkeilystä avun. Vaikkei nyrkkeily niinkään tuntuisi omalta jutulta, kannattaa tulla kokeilemaan, sillä treeneihin kuuluu niin paljon muutakin ja monipuolinen kuntoilu on kivaa! Harjoituksia voi myös soveltaa omien tarpeiden, vammojen jne. mukaan ja siihen, mitä treeneistä saa irti, voi vaikuttaa paljon itse.